Mika, Author at sahkot.fi

Turvallinen työskentely sähkölinjojen läheisyydessä – tärkeimmät ohjeet työmaille

Turvallinen työskentely sähkölinjojen läheisyydessä on aihe, joka koskettaa yllättävän monia ammattilaisia. Vaikka työ ei kohdistu suoraan sähkölinjaan, sen läheisyydessä työskentely voi aiheuttaa vakavan hengenvaaran. Useimmat vakavat tapaturmat eivät johdu sähköalan erikoistöistä, vaan tavallisista työvaiheista: nostamisesta, kaivamisesta, kuljettamisesta tai puunkaadosta.

Tässä verkkoblogissa käymme läpi selkeät ja käytännönläheiset ohjeet, joiden avulla sähkölinjojen läheisyydessä työskentely voidaan toteuttaa turvallisesti – ja ennen kaikkea ennakoivasti.

Miksi sähkölinjojen läheisyydessä työskentely on vaarallista?

Sähkölinjat ovat vaarallisia, koska:

sähkö voi hypätä ilmavälin yli
jännite ei ole aistein havaittavissa
automaattiset jälleenkytkennät voivat palauttaa jännitteen yllättäen
maaperä voi muuttua jännitteiseksi vikatilanteessa

Sähkö ei vaadi kosketusta. Jo pelkkä liian pieni etäisyys voi riittää aiheuttamaan sähköiskun tai valokaarionnettomuuden.

Kenelle sähkölinjojen läheisyydessä työskentelyn ohjeet koskevat?

Moni mieltää aiheen vain sähköasentajien asiaksi, mutta todellisuudessa ohjeet koskevat muun muassa:

maarakentajia ja kaivinkoneenkuljettajia
nosturityöntekijöitä ja elementtiasentajia
metsureita ja koneellista puunkorjuuta
kuljetus- ja logistiikka-alaa
kiinteistönhoitoa ja kunnossapitoa

Yhteistä näille töille on se, että työ tapahtuu sähkölinjan läheisyydessä, vaikka linjaan ei kosketa.

Turvaetäisyys – sähkötyöturvallisuuden perusperiaate

Turvaetäisyys tarkoittaa vähimmäisetäisyyttä jännitteisiin osiin, jota ei saa alittaa ilman erityisiä suojatoimenpiteitä. Etäisyys määräytyy linjan jännitetason mukaan.

Tyypillisiä virheitä työmailla:

arvioidaan etäisyys silmämääräisesti
huomioidaan vain koneen normaali asento
unohdetaan kuorman heiluminen tai puomin liike
aliarvioidaan sääolosuhteiden vaikutus

Turvaetäisyys ei ole suositus, vaan ehdoton raja.

Ilmajohtojen läheisyydessä työskentely

Ilmajohtojen läheisyydessä vaaratilanteet liittyvät useimmiten koneisiin ja nostoihin. Yksi yleisimmistä onnettomuuksien syistä on, että kone tai kuorma nousee hetkellisesti liian lähelle jännitteistä johtoa.

Turvallisen työskentelyn perusohjeet:

tunnista ilmajohtojen sijainti ennen työn aloitusta
huomioi koneen ja kuorman suurin mahdollinen ulottuma
rajaa työalue selkeästi
käytä tarvittaessa turvaetäisyysvahtia
keskeytä työ, jos etäisyys ei ole varmasti hallinnassa

Ilmajohdon kanssa ei tehdä kompromisseja.

Maakaapeleiden läheisyydessä tehtävät työt

Maakaapelit aiheuttavat erityisen riskin, koska ne eivät näy. Kaivutyössä yksi virheliike voi johtaa:

vakavaan sähköiskuun
kaapelin vaurioitumiseen ja tulipaloon
laajaan sähkökatkoon

Turvallinen kaivutyö sähkökaapeleiden läheisyydessä edellyttää:

kaapelinnäyttöä ennen kaivua
käsikaivua kaapelin läheisyydessä
rauhallista ja hallittua työskentelyä
työmaan ohjeiden ja merkintöjen noudattamista

Kaapelivauriot ovat lähes aina ennalta estettävissä.

Ennakkosuunnittelu ja riskien arviointi

Turvallinen työskentely sähkölinjojen läheisyydessä alkaa aina ennakkosuunnittelusta. Riskien arviointi ei ole muodollisuus, vaan keskeinen turvallisuustyökalu.

Hyvä riskien arviointi vastaa kysymyksiin:

missä sähkölinjat kulkevat?
mikä on niiden jännitetaso?
voiko työ tehdä turvaetäisyyksiä noudattaen?
tarvitaanko jännitteettömäksi tekemistä?

Kun riskit on tunnistettu, voidaan valita oikeat työmenetelmät.

Jännitteettömäksi tekeminen – mitä se oikeasti tarkoittaa?

Jos työ edellyttää turvaetäisyyksien alittamista, sähkölinja tehdään hallitusti jännitteettömäksi. Tämä ei tarkoita pelkkää “virta pois” -tilaa.

Turvallinen jännitteettömyys sisältää:

erotuksen
estämisen ja lukitukset
jännitteen toteamisen
työmaadoitukset
työalueen rajaamisen

Ilman oikeita maadoituksia linjaan voi syntyä hengenvaarallisia jännitteitä.

Koneellinen työ – suurin yksittäinen riskitekijä

Suurin osa vakavista sähkölinjaonnettomuuksista liittyy koneisiin. Kone moninkertaistaa virheen seuraukset.

Turvallisen koneellisen työskentelyn periaatteita:

kuljettaja tietää sähkölinjojen sijainnin
työalue on selkeästi merkitty
nostoja ei tehdä kiireessä
epävarmassa tilanteessa työ keskeytetään

Työn keskeyttäminen on ammattitaitoa, ei heikkoutta.

Toiminta hätä- ja poikkeustilanteissa

Jos kone osuu sähkölinjaan tai henkilö joutuu jännitteiselle alueelle:

pysy etäällä
älä koske henkilöön tai koneeseen
hälytä apua ja ilmoita verkonhaltijalle

Väärä auttamisyritys voi altistaa useamman henkilön vaaralle.

Turvallisuuskulttuuri ratkaisee

Ohjeet ja säännöt eivät yksin estä onnettomuuksia. Ratkaisevaa on työmaan turvallisuuskulttuuri:

uskalletaan kysyä ja kyseenalaistaa
havaintoihin reagoidaan ajoissa
kiire ei ohita turvallisuutta

Useimmat tapaturmat olisivat estettävissä, jos työ pysäytettäisiin ajoissa.

Yhteenveto – turvallinen työskentely sähkölinjojen läheisyydessä

Turvallinen työskentely sähkölinjojen läheisyydessä perustuu:

vaarojen tunnistamiseen
turvaetäisyyksien noudattamiseen
huolelliseen ennakkosuunnitteluun
selkeisiin vastuihin
rohkeuteen keskeyttää työ

Sähkö ei varoita. Siksi turvallisuus syntyy ennakoinnista, tiedosta ja oikeista valinnoista.

Julkaistu 10.2.2026 tehnyt Mika

Muuntamo-onnettomuus: mitä tapahtui – ja miksi se pääsi tapahtumaan?

Keskijänniteympäristö on armoton. Siellä “pieni kurkkaus” voi olla viimeinen liike, jos työ, vastuut ja suojaukset eivät ole sataprosenttisen selkeitä. Lohjalla sattunut kuolemaan johtanut muuntamo-onnettomuus on tästä karu esimerkki: tapahtumaketju oli lyhyt, mutta taustalla oli pitkä lista rakenteellisia tekijöitä, jotka tekivät yhdestä virheestä kohtalokkaan.

Tässä blogissa käydään läpi tapaus tiiviisti ja puretaan auki, mitkä syyt johtivat siihen, että jännitteiseen muuntamoon päädyttiin tekemään sellaista “tarkastusta”, jota ei olisi pitänyt tehdä lainkaan – ainakaan sillä tavalla ja sillä osaamisella.

Mitä tapahtui?

Onnettomuus sattui jakeluverkon 20 kV puistomuuntamolla, joka oli jo otettu käyttöön. Työ liittyi hankkeen viimeistelyihin: laadunvalvonnassa oli kirjattu puutelista, jossa mainittiin muuntamon perustuksiin liittyvä poikkeama sekä havainto keskijännitepuolen sisätäytössä olleesta “pienestä kasvustosta”.

Maanrakennusurakoitsijan työpari oli työmaalla tekemässä korjaus- ja viimeistelytöitä. Toinen työntekijöistä (henkilö A) avasi muuntamon keskijänniteosan ovet katkaisemalla ovet “lukinneen” vaijerisinetin akkukäyttöisellä kulmahiomakoneella. Työpari (henkilö B) oli samaan aikaan muuntamon toisella puolella maisemointitöissä ilman näköyhteyttä.

Hetken kuluttua B kuuli poikkeavan äänen, meni paikalle ja löysi A:n lyyhistyneenä oviaukon suojapuomia vasten, osittain muuntamon sisäpuolella. B aloitti ensiavun ja elvytyksen, mutta A menehtyi myöhemmin sairaalassa.

Tutkinnan mukaan A kurkotti oviaukon suojapuomien välistä kohti keskijännitekojeistoa ja joutui vaarallisen lähelle kosketussuojaamattomia jännitteisiä osia. Seurauksena oli valokaari ja sähköisku. Onnettomuus aiheutti myös suojauksen toiminnan ja hetkellisen poiskytkennän, minkä jälkeen automaattinen pikajälleenkytkentä palautti jännitteen: muuntamo jäi jännitteiseksi.

Välitön syy: jännitteiseen tilaan mentiin, vaikka ei olisi saanut

Välitön syy on helppo nimetä: muuntamon ovet avattiin ja jännitteisen kojeiston vaaravyöhykkeelle ulotuttiin. Keskijännitekojeistossa pienet etäisyydet ovat iso juttu. Kun kosketussuojaamattomat osat ovat lähellä oviaukkoa ja suojapuomit ovat enemmän “varoitus” kuin fyysinen este, yksikin kurkotus voi ylittää turvallisen rajan.

Silti tärkeämpi kysymys on: miksi tähän tilanteeseen ylipäätään päädyttiin?

Koska lähes aina kuolemaan johtavissa sähkötapaturmissa taustalla on enemmän kuin yksi virhe. Yleensä suojakerrokset pettävät useasta kohtaa – ja juuri niin kävi tässäkin.

Juurisyy 1: tehtävä päätyi väärälle tekijälle

Yksi keskeisimmistä löydöksistä on se, että muuntamon sisäpuoliseen tarkastukseen viittaava tehtävä oli päätynyt maanrakennusurakoitsijan työlistalle. Tämä on vaarallinen “paperilla pieni” asia, koska tehtävälistat ohjaavat arjen toimintaa: jos asia on listalla, se tuntuu kuuluvan sinulle.

Mutta jännitteiseen muuntamoon liittyvät tarkastukset ja korjaukset eivät ole maanrakennustyötä. Ne ovat käyttö- ja/tai sähkötyötä, jotka pitää tehdä sähköalan ammattihenkilöiden toimesta, suunnitellulla menetelmällä ja yleensä jännitteettömäksi tekemällä.

Kun raja työn sisällöstä hämärtyy, syntyy harmaa alue, jossa toimitaan “parhaan arvauksen” varassa. Keskijänniteympäristössä se on huono peli.

Juurisyy 2: tiedonkulku katkesi – ja “turha työ” jäi elämään

Tapauksessa oli myös olennainen viestintäongelma: puutelistalla mainittu kasvusto oli jo poistettu ennen onnettomuutta, mutta tieto ei ollut välittynyt kaikille osapuolille.

Tämä on yksi aliarvostetuimmista riskitekijöistä työmailla. Kun tehtävä olisi jo hoidettu, mutta sitä ei kuitata selkeästi tehdyksi, joku toinen tulee paikalle ja ryhtyy “varmistamaan” – ja varmistaminen voi muuttua vaaralliseksi tekemiseksi.

Eli toisin sanoen: jos tieto olisi kulkenut ja tehtävä olisi suljettu prosessissa oikein, muuntamon avaamiselle ei välttämättä olisi ollut mitään tarvetta.

Juurisyy 3: osaamista ei varmistettu riittävästi

Henkilö A:lla oli kokemusta verkonrakentamisen töistä. Mutta kokemus maanrakennus- ja kaapelointitehtävistä ei automaattisesti tarkoita kykyä tunnistaa keskijännitekojeiston vaaravyöhykkeitä ja sitä, miten “lähelle” voi joutua vahingossa.

Tapauksessa korostuu osaamisen varmistamisen ongelma: jos aliurakoitsijoiden työntekijöiden rooleja laajennetaan tai heille tulee ympäristö, jossa sähköinen riski on läsnä, koulutuksen ja perehdytyksen on oltava todellista – ei oletukseen perustuvaa.

“On ollut alalla pitkään” ei ole sama asia kuin “ymmärtää keskijännitekojeiston riskit”.

Juurisyy 4: valvonta ja vastuut eivät toteutuneet käytännössä

Monitoimijaympäristössä vastuut hajautuvat helposti. On verkonhaltija, päätoteuttaja, useita urakoitsijoita, laadunvalvontaa ja turvallisuuskoordinaatiota. Paperilla kaikki on usein kunnossa, mutta arjessa voi puuttua yksi tärkeä asia: kuka käytännössä varmistaa, että tietyt työt eivät “valu” väärille tekijöille?

Jos työmaan toimintamallissa ei ole selkeää stop-mekanismia – esimerkiksi käytäntöä, jossa muuntamon ovien avaaminen vaatii aina sähköammattilaisen läsnäolon, luvan ja dokumentoidun menettelyn – yksittäinen työntekijä voi päätyä tekemään “pienen tarkistuksen” yksin.

Ja juuri yksin tekeminen on monessa sähköonnettomuudessa se viimeinen lisäriski: kukaan ei pysäytä, kukaan ei huomauta, eikä kukaan ole varmistamassa etäisyyksiä ja rajoja.

Juurisyy 5: tekniset suojakerrokset eivät estäneet virhettä

Muuntamossa oli varoituskilpiä ja suojapuomeja, mutta ne eivät estäneet kurkottamista. Tämä on klassinen ero “varoituksen” ja “suojauksen” välillä:

Varoitus kertoo, että tässä on vaara.
Suojaus estää sinua pääsemästä vaaraan.

Kun seuraukset voivat olla kuolettavia sekunneissa, pelkkä varoituskerros on usein liian heikko, jos inhimillinen virhe on mahdollinen. Tässäkin tapauksessa puomit olivat enemmän indikoiva raja kuin fyysinen este.

Lisäksi muuntamon lukitukseen liittynyt käytäntö (vaijerisinetti) ei ollut välitön syy, mutta se voi kasvattaa kokonaisriskiä: käytännöt voivat olla epäyhtenäisiä, ja “sinetti” ei välttämättä viesti yhtä vahvasti pysähtymistä kuin selkeä avainlukitus ja kulkuoikeusmenettely.

Mitä tästä pitäisi ottaa mukaan omalle työmaalle?

Tässä tapauksessa ei riitä, että todetaan “ohjeita rikottiin”. Olennaista on nähdä, miten ohjeiden rikkominen tuli mahdolliseksi.

Jos haluat viedä opit käytäntöön, nämä ovat kolme kovinta toimenpidettä:

Työn rajaus käytännössä, ei vain paperilla
Muuntamon ovet eivät “avaudu tarkistusta varten” ilman sovittua lupamenettelyä ja sähköammattilaista. Tämä pitää näkyä työmaan arjessa.
Tehtävälistojen hygieniatason nosto
Kaikki muuntamoon, keskijännitekojeistoon tai “sisäpuolisiin tarkastuksiin” viittaava ohjataan suoraan sähköalan ammattilisille. Ei tulkinnanvaraa.
Kuittaus ja tiedonkulku: tehtävä on joko auki tai kiinni – ei mitään siltä väliltä
Pienetkin puutelistat pitää sulkea järjestelmällisesti. “Kasvusto poistettu” ei saa jäädä jonkun muistivaraan.

Lopuksi

Keskijänniteympäristössä turvallisuus ei synny sankaruudesta eikä siitä, että “katsotaan nopeasti”. Turvallisuus syntyy rajoista, menettelyistä ja suojakerroksista, jotka toimivat myös silloin, kun joku tekee inhimillisen virheen.

Tämän tapauksen viesti on kylmä mutta selkeä: kun tehtävä ajautuu väärälle tekijälle, osaamista ei varmisteta, valvonta jää epäselväksi ja tekniset suojat ovat “vain varoituksia”, yksittäinen liike voi riittää.

Julkaistu 10.2.202610.2.2026 tehnyt Mika

Sähkötyöturvallisuuden termit ja määritelmät

Sähkötyöturvallisuuden sanasto (termit ja määritelmät)

Termi	Määritelmä
Sähköturvallisuus	Toimintatapa ja järjestelyt, joilla estetään sähköstä aiheutuvat vahingot ihmisille, omaisuudelle ja ympäristölle.
Sähkötyö	Työ, joka kohdistuu sähkölaitteistoon tai sen osiin ja jossa voi esiintyä sähköiskun tai valokaaren vaara.
Sähkölaitteisto	Sähkön tuotanto-, siirto-, jakelu- tai käyttöjärjestelmä laitteineen ja asennuksineen.
Sähkölaite	Yksittäinen laite tai koje, joka käyttää, tuottaa tai ohjaa sähköä.
Käyttötoiminta	Sähkölaitteiston käyttöön liittyvä toiminta (käyttötilan hallinta, kytkennät, valvonta, häiriötilanteet).
Käyttötoimenpide	Toimenpide, jolla muutetaan laitteiston käyttötilaa (kytkentä, erotus, jännitteiseksi/jännitteettömäksi tekeminen).
Kytkentä	Käyttötoimenpide, jossa laitteiston tila muuttuu (esim. erotin auki/kiinni, katkaisija päälle/pois).
Erottaminen (erotus)	Työkohteen irrottaminen syötöstä erotuslaitteella siten, ettei se normaalisti voi tulla jännitteiseksi.
Erottamispaikka	Kohta, jossa erotus tehdään (esim. katkaisija, erotin, irrotettava liitin, sulake).
Erottamislaitteisto	Laite/koje, jolla erotus voidaan toteuttaa turvallisesti ja luotettavasti.
Lukitus	Fyysinen estäminen, jolla vältetään tahaton tai luvaton kytkentä/erotus (lukko, lukitussarja, ohjauslukitus).
Merkintä	Ilmoitus/varoitus, joka kertoo laitteen tilan tai kiellon (esim. “Älä kytke – työ kesken”).
Työlupa	Menettely/valtuutus, jolla varmistetaan että työ voidaan aloittaa turvallisesti (roolit, rajaus, käyttötila, riskit).
Työkohde	Laitteiston osa, jossa työ suoritetaan (rajattu fyysisesti ja toiminnallisesti).
Työalue	Alue, jossa työ tehdään ja jossa liikkumista/työskentelyä ohjataan turvallisuuden vuoksi.
Turvallinen työskentelyalue	Alue, jossa työ voidaan tehdä ilman sähkövaaraa normaalilla menettelyllä (rajausten ja suojausten puitteissa).
Vaaravyöhyke	Alue, jossa jännitteisten osien läheisyys aiheuttaa välittömän vaaran (tahaton kosketus/ylilyönti mahdollinen).
Lähialue	Vaaravyöhykkeen ulkopuolinen alue, jossa edelleen vaaditaan valvontaa ja varovaisuutta (esim. pitkät työkalut, työkoneet).
Turvaetäisyys	Pienin sallittu etäisyys jännitteisiin osiin, jolla estetään kosketus tai läpilyönti (riippuu jännitetasosta ja työstä).
Jännite	Sähköinen potentiaaliero kahden pisteen välillä (V).
Jännitteinen osa	Osa, joka on jännitteinen tai joka voi tulla jännitteiseksi.
Altistuminen	Tilanne, jossa henkilö voi joutua sähköiskun tai valokaaren vaikutusalueelle.
Sähköisku	Sähkövirran kulku ihmiskehon läpi tai sen osan läpi.
Kosketusjännite	Jännite, joka voi esiintyä kosketettavien osien välillä (esim. runko–maa).
Askeljännite	Jännite-ero maan pinnalla kahden jalan välillä (erityisesti maasulkualueilla).
Valokaari	Ilman läpi syntyvä sähköpurkaus, joka voi aiheuttaa lämpöä, painetta ja sirpaleita.
Valokaaririski	Todennäköisyys ja seuraus, että valokaari syntyy työn aikana (oikosulku, virheellinen toiminta, työkalun lipsahdus).
Oikosulku	Vika, jossa virtapiirin impedanssi pienenee voimakkaasti → suuri vikavirta.
Maasulku	Vika, jossa jännitteinen osa joutuu yhteyteen maahan tai maadoitettuun osaan.
Takasyöttö	Työkohteen jännitteistyminen muualta kuin pääsyötöstä (PV, UPS, generaattori, rinnakkaissyöttö).
Induktiojännite	Jännite, joka syntyy sähkömagneettisen induktion vaikutuksesta (rinnakkaiset johdot, ilmassa kulkevat johtimet).
Latausjännite	Varautumisesta syntyvä jännite (esim. pitkät kaapelit, kondensaattorit), joka voi purkautua vaarallisesti.
Jännitteetön työ	Työ, joka tehdään sen jälkeen kun työkohde on tehty turvallisesti jännitteettömäksi ja varmistettu.
Jännitetyö	Työ, joka tehdään jännitteisessä laitteistossa/johtimissa tai siten, että kosketus jännitteisiin osiin on osa työtä – erityisjärjestelyin.
Työ jännitteisten osien läheisyydessä	Työ, jossa ei kosketa jännitteisiä osia, mutta työskennellään niin lähellä, että turvaetäisyydet ja suojaus ovat välttämättömiä.
Jännitteettömyyden toteaminen	Varmistus mittaamalla/koestamalla, ettei työkohteessa ole vaarallista jännitettä.
Työmaadoitus	Maadoitus, joka tehdään työn ajaksi työkohteen suojaamiseksi (takasyöttö/induktio/varautuminen).
Suojamaadoitus (PE)	Suojausmenetelmä, jossa kosketeltavat johtavat osat liitetään suojamaahan vikatilanteiden varalta.
Potentiaalintasaus	Johtavien osien yhdistäminen, jotta vaaralliset jännite-erot pienenevät (kosketus-/askeljännitteet).
Suojaus (rakenteellinen/tekninen)	Ratkaisut, joilla estetään kosketus tai rajoitetaan vikoja (kotelointi, suojaukset, esteet, suojarele).
Este / suoja-aita / suojapeite	Fyysinen suoja, jolla erotetaan ihminen jännitteisistä osista tai vaaravyöhykkeestä.
Suojavälineet	Välineet, joilla ehkäistään sähkövaaraa (eristetyt työkalut, eristysalustat, suojapeitteet).
Henkilönsuojaimet (PPE)	Suojaimet, joilla vähennetään altistumista (kypärä, visiiri, suojalasit, käsineet, suojavaatetus, jalkineet).
Eristetty työkalu	Työkalu, jonka eristys estää vaarallisen kosketuksen jännitteisiin osiin määrättyyn jännitetasoon asti.
Eristys	Sähköä eristävä rakenne/kerros, joka erottaa jännitteiset osat kosketeltavista osista.
Pätevä henkilö	Henkilö, jolla on koulutus, kokemus ja ohjeistus tehdä tehtävä turvallisesti.
Opastettu henkilö	Henkilö, joka on opastettu tunnistamaan sähkövaarat ja toimimaan rajatuissa tehtävissä.
Maallikko	Henkilö, jolla ei ole sähköalan pätevyyttä tai opastusta sähkötyöhön.
Työryhmä	Työtä suorittava ryhmä henkilöitä, jotka toimivat yhteisen ohjauksen ja turvallisuusjohtamisen alla.
STV (työnaikaisen sähköturvallisuuden valvoja)	Nimetty henkilö, joka vastaa työsuorituksen sähköturvallisuudesta työnaikaisesti.
KVH (sähkölaitteiston käyttöä valvova henkilö)	Henkilö, joka valvoo laitteiston käyttöä ja käyttötoimenpiteitä sekä antaa valtuutuksia työtilanteissa.
SLV (sähkölaitteiston vastuuhenkilö)	Henkilö/rooli, joka vastaa laitteiston turvallisen käytön järjestämisestä ja periaatteista.
Työnjohtaja (yleinen)	Henkilö, joka johtaa työn toteutusta; ei automaattisesti sama kuin STV, ellei nimetty siihen.
Turvaetäisyysvahti	Henkilö, joka seuraa ja varmistaa turvaetäisyyksien säilymisen (erityisesti työkoneilla / ahtaissa paikoissa).
Kytkentäsuunnitelma	Suunnitelma käyttötoimenpiteistä ja kytkentäjärjestyksestä, jolla saavutetaan turvallinen käyttötila.
Kytkentäohjelma / kytkentälista	Käytännön lista kytkentäaskelista (mitä, missä järjestyksessä, kuka kuittaa).
Käyttötila	Sähkölaitteiston tila (syötöt, erotukset, kytkennät, maadoitukset) tietyllä hetkellä.
Kytkentäkielto	Kielto kytkeä laitteistoa (työ kesken / vaara), usein yhdistetty merkintään ja lukitukseen.
Koestus	Mittaus tai testaus, jolla varmistetaan toiminto tai turvallisuusehto (esim. jännitteettömyys).
Työn keskeytys (Stop work)	Työn välitön pysäyttäminen, kun turvallisuus ei täyty tai tilanne on epäselvä.
Vikavirta	Vikatilanteessa kulkeva virta (oikosulku-/maasulkuvirta), johon suojalaitteet reagoivat.
Suojalaite	Laite, joka katkaisee tai rajoittaa vaarallisen tilanteen (sulake, katkaisija, rele).
Erotuskytkin / kuormanerotin	Laite, jolla voidaan erottaa ja joissain tapauksissa katkaista kuormaa määrätyin edellytyksin.
Katkaisija	Laite, jolla voidaan katkaista virta myös vikavirtojen aikana (merkittävä käyttö- ja turvallisuuslaite).
Sulake	Ylivirtasuoja, joka katkeaa ylikuormassa tai oikosulussa rajoittaen virtaa.
Työmaasähkö	Työmaan tilapäinen sähkönsyöttö; vaatii oman turvallisen toteutuksen ja valvonnan.
Tilapäinen syöttö	Väliaikainen sähkösyöttö, joka voi muuttaa riskejä (takasyöttö, jännitteistyminen).
UPS (keskeytymätön syöttö)	Laitejärjestelmä, joka pitää kuorman jännitteisenä myös syöttöhäiriössä – keskeinen takasyöttöriski.
Varavoima / generaattori	Ulkoinen energialähde, joka voi jännitteistää kohteen myös erotuksen jälkeen, jos ei hallita.
Aurinkosähkö (PV)	Tuotantolähde, joka voi syöttää takaisin ja jännitteistää osia; huomioitava erotuksessa ja työssä.
Energiavarasto (ESS)	Akku- tai muu varastojärjestelmä, joka voi ylläpitää jännitettä ja tuottaa suuria virtoja.
Perehdytys	Kohde- ja tehtäväkohtainen ohjaus turvalliseen työskentelyyn (riskit, rajaukset, roolit, menettelyt).
Työohje	Kirjallinen tai suullinen ohje, joka määrittää työmenetelmän, järjestyksen ja turvallisuustoimet.
Poikkeama	Tilanne, jossa toteutus poikkeaa sovitusta (uusi riski → keskeytys ja uusi arvio).
Vaaratilanne	Tilanne, jossa vahinko olisi voinut tapahtua (läheltä piti).
Tapaturma	Tapahtuma, joka aiheuttaa vamman tai terveyshaitan.
Pelastaminen sähköstä	Toimenpiteet henkilön irrottamiseksi sähköstä turvallisesti (jännite pois, eristävät välineet, hätäapu).
Ensiapu sähköonnettomuudessa	Hengityksen ja verenkierron varmistaminen, elvytys tarvittaessa, palovammojen hoito, hälytys.

Julkaistu 10.2.2026 tehnyt Mika

Työnaikaisen sähköturvallisuuden valvoja (STV) – rooli, vastuut

työnaikainen sähkötöidenvalvoja valvoo töitä ja huolehtii turvallisuuden toteutumisesta

Tämä ohje kuvaa työnaikaisen sähköturvallisuuden valvojan (STV) roolin, tehtävät ja käytännön menettelyt sähkötyökohteissa, joissa voi esiintyä sähköiskun tai valokaaren vaara tai joissa laitteisto voidaan kytkeä jännitteiseksi käyttötoimenpiteellä.

1) Mikä STV on – perusmääritelmä ja tehtävän ydin

Työnaikaisen sähköturvallisuuden valvoja (STV) on nimetty henkilö, joka vastaa työsuorituksen sähköturvallisuudesta. Rooli kohdistuu nimenomaan työn toteutukseen: työ tehdään sovituissa rajoissa, turvallisilla työmenetelmillä ja niin, että sähköstä aiheutuvat vaarat pysyvät hallinnassa.

Käytännön ydin on tämä:

Jokaisesta työsuorituksesta vastaa STV.
STV varmistaa, että työ voidaan aloittaa turvallisesti ja että turvallisuus säilyy koko työn ajan.
STV:n vastuuta voidaan tietyissä rajoissa jakaa (esimerkiksi erillinen turvaetäisyysvahti tai työmaadoituksista vastaava), mutta kokonaisuuden hallinta ja varmistaminen jää STV:lle.

Tärkeä periaate: STV-rooli ei siirrä työnantajan lakisääteisiä vastuita työntekijälle. STV toimii työn turvallisuuden käytännön johtajana ja varmistajana työnaikaisesti, mutta työnantajavastuu säilyy työnantajalla.

2) Milloin STV on nimettävä – nimeämiskriteerit

STV on nimettävä sähkötyökohteeseen, kun:

työhön voi liittyä sähköiskun vaara tai valokaaren vaara,
laitteisto voidaan kytkeä jännitteiseksi käyttötoimenpiteellä,
työssä on erityisiä sähköturvallisuusriskejä (esimerkiksi työ jännitteisten osien läheisyydessä, ilmajohtotyöt, sähköaseman työskentely, tai rakennettavan/korjattavan laitteiston kytkeminen osaksi jännitteistä järjestelmää).

Rakennus- ja asennuskohteissa STV tulee nimetä viimeistään silloin, kun laitteisto on siinä vaiheessa, että siihen voidaan kytkeä jännite. Jos sähkövaara voi esiintyä jo aikaisemmin (esimerkiksi väliaikaiset syötöt, työnaikaiset kytkennät tai energianlähteiden läsnäolo), STV nimetään jo työn alussa.

Lisäksi: työkohteessa on oltava STV käytännössä “toimintakykyisesti paikalla”. Jos STV poistuu niin, ettei pysty hoitamaan tehtäviään, on nimettävä uusi STV ja vaihdosta on tiedotettava työryhmälle.

3) Suhde muihin vastuurooleihin – kuka tekee mitä?

Sähköturvallisuuden hallinta jakautuu käytännössä kolmeen rooliin:

1) Sähkölaitteiston vastuuhenkilö (SLV)
Vastaa laitteiston turvallisesta käytöstä organisoimalla toiminnan, määrittämällä käyttö- ja turvallisuusperiaatteet sekä varmistamalla, että käytössä on pätevät henkilöt ja menettelyt.

2) Sähkölaitteiston käyttöä valvova henkilö (KVH)
Valvoo käyttötoimintaa, käyttötilannetta ja kytkentöjä sekä antaa valtuutuksen työn aloittamiseen. KVH hallitsee “käytön puolta” ja varmistaa, että laitteiston käyttötilanne on sovittu ja hallittu.

3) Työnaikaisen sähköturvallisuuden valvoja (STV)
Vastaa “työn puolta”: työsuorituksen sähköturvallisesta toteutuksesta, työalueen hallinnasta, työmenetelmien turvallisuudesta ja siitä, että työ tehdään sovituissa rajoissa.

Pienissä kohteissa sama henkilö voi käytännössä hoitaa useampaa roolia. Tällöin roolit kannattaa silti sanoittaa selkeästi: milloin toimitaan käytön edustajana ja milloin työnaikaisen turvallisuuden valvojana.

4) Pätevyys ja edellytykset – millainen henkilö STV:n tulee olla?

STV:n pitää olla sellainen henkilö, jolla on:

riittävä sähköalan ammattitaito ja kokemus kyseisestä työtyypistä ja laitteistosta,
kyky tunnistaa sähköiskun ja valokaaren riskit sekä hallita turvaetäisyydet, työalueen rajaus ja työtavat,
kyky johtaa työryhmää turvallisuusnäkökulmasta ja keskeyttää työ tarvittaessa,
valmius kommunikoida selkeästi myös ulkopuolisille urakoitsijoille ja uusille työryhmän jäsenille.

Erityisen tärkeää on, että STV ymmärtää kohteen käyttötilanteen: mahdolliset takasyötöt (esim. varavoima, generaattorit, aurinkosähkö), rinnakkaissyötöt, energian varastoituminen (kondensaattorit), latausjännitteet ja maadoitusjärjestelyt.

5) Nimeäminen ja dokumentointi – miten STV nimetään oikein

STV voidaan nimetä:

työkohtaisesti (yksi kohde / tehtävä / työvuoro),
pysyväismääräyksellä (vakiotyöryhmä tai samankaltaiset toistuvat tehtävät).

Hyvä käytäntö on tehdä nimeäminen kirjallisesti, erityisesti silloin, kun samalla työmaalla toimii usean työnantajan henkilöstöä.

Vähimmäistavoite työmaalla on aina sama:

jokainen työntekijä tietää, kuka on STV,
STV tietää, ketä hän valvoo ja mikä on työn rajaus.

Suositeltava dokumentointisisältö:

työkohde, laitteiston osa ja rajaus,
STV:n nimi, organisaatio ja yhteystiedot,
ajanjakso (päivämäärät, työvuoro),
työn kuvaus (mitä tehdään ja missä),
yhteys käyttötoimintaan (kuka antaa valtuutuksen, miten tavoitetaan),
mahdolliset aliroolit (esim. turvaetäisyysvahti, työmaadoituksista vastaava, opastaja).

6) STV:n tehtävät – käytännön toimintamalli ennen, aikana ja jälkeen työn

A) Ennen työn aloitusta – “tee työ turvalliseksi ennen kuin teet työn”

1. Rajaa työ ja työalue

Määritä missä työ tehdään, mihin asti, ja mitkä osat jäävät jännitteiseksi.
Varmista, että kaikki ymmärtävät työalueen ja turvalliset työskentelyrajat.

2. Varmista valtuutus työn aloitukseen

STV ei aloita työtä “omalla päätöksellä”, vaan työ aloitetaan sovitun käyttötoiminnan valtuutuksen jälkeen.

3. Tee työkohtainen vaarojen arviointi
Käy läpi vähintään:

sähköiskun vaara: altistuminen jännitteisille osille, kosketusmahdollisuudet, virran kulkureitit,
valokaaren vaara: oikosulkutodennäköisyys, työkalut, suojavarusteet, suojalaitteiden tilanne,
mahdolliset takasyötöt ja energialähteet (varavoima, PV, UPS, energiavarastot),
työskentely-ympäristö (sähköasema, ulko-olosuhteet, kosteus, ahtaus, valaistus, kulkureitit),
työryhmän kokoonpano ja kokemus.

Jos työ jakautuu erillisiin alueisiin tai useaan toisistaan riippumattomaan työryhmään, varmista että jokaisella ryhmällä on selkeä turvallisuusjohtaminen (tarvittaessa oma STV).

4. Merkitse työalue ja estä ulkopuoliset

Rajaa ja merkitse työalue sekä estä ulkopuolisten pääsy.
Varmista, ettei kulkureiteille tai muiden työryhmien alueille synny vaarallisia risteämiä.

5. Varmista jännitteettömyys (kun työ tehdään jännitteettömänä)

Totea jännitteettömyys sovitulla menetelmällä.
Varmista, että tarvittavat erotukset, lukitukset ja merkinnät ovat kunnossa.
Varmista työmaadoitukset, jos työmenetelmä tai kohde sitä edellyttää.

6. Työkoneet ja työvälineet

Varmista, että jännitteisten osien lähellä käytettävät työkoneet ja -laitteet ovat hallitusti käytössä (esim. maadoitukset, suojaetäisyydet, työmenetelmän mukaiset rajoitukset).

B) Työn aikana – “valvo rajoja, rytmiä ja muutoksia”

1. Valvo turvallista työskentelyä

Seuraa, että työ tehdään sovitulla työalueella ja sovitulla menetelmällä.
Varmista, että suojaetäisyydet, suojaukset ja merkinnät säilyvät.

2. Hallitse muutokset

Jos työ laajenee, menetelmä muuttuu tai käyttötilanne muuttuu, keskeytä ja tee uusi arvio.
Jos mukaan tulee uusi henkilö tai aliurakoitsija, varmista perehdytys ja rajaus ennen kuin hän aloittaa.

3. Kommunikointi ja “yksi lupa”

Huolehdi, että työryhmällä on yksi selkeä turvallisuusjohtaja työn aikana (STV) ja että viestintä käyttötoiminnan suuntaan on selkeä.

4. Keskeytä työ, jos turvallisuus ei täyty

Jos havaitset vaaratilanteen, epäselvän rajauksen, puutteelliset suojaukset tai osaamisvajeen, pysäytä työ.
Varmista, että korjaavat toimenpiteet tehdään ennen jatkamista.

C) Keskeytykset ja työn päättyminen – “palauta tila hallitusti”

1. Hallittu keskeytys

Jos työ keskeytetään, varmista että keskeneräisyys ei aiheuta vaaraa (suojaukset, merkinnät, lukitukset, avoimet kotelot).
Varmista, että työalue jää selkeästi hallintaan.

2. Paluu työhön

Kun työhön palataan, käy läpi vähintään työalueen rajaus ja turvallisuusedellytykset uudelleen.
Älä oleta jännitteettömyyttä tai käyttötilannetta muuttumattomaksi.

3. Työn lopetus ja luovutus

Poista työnaikaiset rajaukset hallitusti.
Varmista, että laitteisto jätetään sovittuun tilaan ja että tarvittavat ilmoitukset tehdään käyttötoiminnan suuntaan.
Varmista, että kaikki työryhmän jäsenet poistuvat kohteesta turvallisesti ja että työalue on siisti ja turvallinen.

7) Tyypilliset sudenkuopat – missä STV:n toiminta useimmin pettää

STV on nimetty, mutta ei oikeasti johda tai ole läsnä
Turvallisuus jää “itseohjautuvaksi”, jolloin rajat lipsuvat.
Usean toimijan työmaa ilman selkeää rajaus- ja viestintämallia
Epäselvyys siitä, kuka valvoo mitä ja missä rajoissa.
Työ muuttuu lennosta ilman uutta arviota
“Tehdään tässä samalla…” on usein riskin alku.
Keskeytys ja paluu – jännitteettömyys oletetaan
Tilanne voi muuttua nopeasti, etenkin jos käyttötoiminta tekee kytkentöjä tai syöttöjä palautetaan.
Työkoneiden käyttö jännitteisten osien läheisyydessä ilman kurinalaista menettelyä
Suojaetäisyyksien ja maadoitusjärjestelyjen lipsuminen on tyypillinen ongelma.

8) Yhteenveto: miten onnistut STV:nä

STV on työmaan sähköturvallisuuden “käytännön johtaja”. Onnistuminen perustuu kolmeen asiaan:

selkeä rajaus ja valtuutus ennen työn aloitusta,
kurinalainen valvonta työn aikana (muutosten hallinta ja tarvittaessa keskeytys),
hallittu keskeytys, paluu ja lopetus, jotta turvallinen tila säilyy.

Julkaistu 10.2.202610.2.2026 tehnyt Mika

Vikavirtasuojaus – miksi se on tärkeä ja mitä jokaisen ammattilaisen pitäisi tietää?

Vikavirtasuojaus (yleisimmin vikavirtasuojakytkin eli RCD) on yksi sähköasennusten tärkeimmistä turvatekijöistä. Silti se ymmärretään usein liian kapeasti: “se on se laite, joka laukeaa kun tulee vikavirtaa”. Todellisuudessa vikavirtasuojaus liittyy henkilöturvallisuuteen, paloturvallisuuteen, käyttövarmuuteen, standardivaatimuksiin ja siihen, miten sähköjärjestelmä käyttäytyy vikatilanteissa.

Tässä artikkelissa käydään läpi, miksi vikavirtasuojaus on tärkeä, missä sitä tarvitaan, miten se toimii, mitä tyypillisiä virheitä tehdään ja miten valitset oikean ratkaisun.

Mitä vikavirtasuojaus tarkoittaa?

Vikavirtasuojaus tarkoittaa suojauksen toteuttamista laitteella, joka havaitsee vuotovirran eli sen, että osa virrasta kulkee “väärää reittiä” – esimerkiksi laitteen rungon kautta maahan tai ihmisen kautta.

Yleisin toteutus on vikavirtasuojakytkin (RCD, Residual Current Device). Sitä käytetään, koska perinteinen ylivirtasuoja (sulake tai johdonsuojakatkaisija) ei aina reagoi tilanteissa, joissa:

vika ei synnytä tarpeeksi suurta oikosulku- tai ylikuormitusvirtaa
vikavirta kulkee maadoituksen tai ihmisen kautta
syntyy hengenvaarallinen kosketusjännite ilman suurta oikosulkua

Ydinajatus: RCD katkaisee syötön nopeasti, kun se havaitsee epäsymmetrian vaihe- ja nollajohtimen virroissa.

Miksi vikavirtasuojaus on tärkeä?

1) Se pelastaa ihmishenkiä

Sähköisku voi syntyä tilanteessa, jossa ihminen koskettaa jännitteistä osaa tai vikaantuneen laitteen metallirunkoa. Jos vikavirta kulkee ihmisen kautta, jo pienikin virta voi olla vaarallista. Perinteinen ylivirtasuoja ei välttämättä laukea, koska virta voi jäädä liian pieneksi sulakkeen tai johdonsuojan kannalta.

30 mA vikavirtasuoja on tarkoitettu nimenomaan lisäsuojaksi henkilösuojaukseen, koska se katkaisee syötön nopeasti ennen kuin virta ehtii aiheuttaa vakavaa haittaa.

2) Se vähentää paloriskiä

Vikavirrat eivät aina ole “räjähtäviä” oikosulkuja. Ne voivat olla myös hitaasti kehittyviä vuotovirtoja, jotka synnyttävät lämpöä esimerkiksi:

vaurioituneessa kaapelissa
kosteissa olosuhteissa
kuluneissa liitoksissa
eristevaurioissa

Tällaiset viat voivat aiheuttaa hehkuvia vikoja ja paikallista kuumenemista, joka pahimmillaan käynnistää palon. Tähän käytetään usein 300 mA RCD:tä (tai kohdekohtaisesti sovittua arvoa) palosuojaukseen.

3) Se tukee standardin mukaisia turvallisuusvaatimuksia

Minissa tiloissa ja käyttökohteissa vikavirtasuojaus on vakiintunut osa nykyaikaista sähköasennusta. Monissa tapauksissa se ei ole “valinnainen lisä” vaan lähtökohtainen standardin edellyttämä suojausratkaisu. Tyypillisiä ympäristöjä ovat mm.:

pistorasia- ja valaistus ryhmät
ulkokäyttö ja tilapäiset asennukset
märkätilat
työmaasähkökeskukset
tietyt erityistilat ja -asennukset

4) Se auttaa vianrajaamisessa ja kunnossapidossa

Kun vikavirtasuoja laukeaa, se kertoo yleensä ongelmasta:

tapahtui aito vikatilanne (vuotovirta kasvoi)
asennus tai laite tuottaa häiriövuotoa tai yhteenlaskettu vuotovirta ylittää rajan

Tämä tekee vikavirtasuojista myös diagnostiikkatyökalun: ne paljastavat eristevikaa, kosteutta, väärinkytkentöjä ja laitevikoja usein varhaisessa vaiheessa.

Miten vikavirtasuojakytkin (RCD) toimii?

RCD mittaa vaihejohtimien ja nollajohtimen virtojen summaa. Normaalisti kaikki lähtevä virta palaa takaisin nollan (ja/tai muiden vaiheiden) kautta, jolloin summavirta on nolla.

Kun osa virrasta karkaa esimerkiksi:

suojajohtimeen (PE)
maahan
ihmisen kautta

… syntyy erotusvirta (residuaalivirta). Kun tämä ylittää laitteen laukaisuvirran (esim. 30 mA), RCD katkaisee piirin.

Tärkeää: RCD ei korvaa ylivirtasuojaa. Edelleen tarvitaan:

johdonsuojakatkaisija/sulake ylikuorma- ja oikosulkusuojaksi
RCD lisäsuojaksi vikavirtoihin

RCD-tyypit (A, AC, B…) – miksi tyypillä on väliä?

RCD:n valinta ei ole vain “30 mA vai 300 mA”. Myös RCD-tyyppi on kriittinen, koska nykylaitteet sisältävät elektroniikkaa, joka voi tuottaa tasavirta- ja pulssikomponentteja.

Yleinen käytännön jaottelu:

Tyyppi AC: reagoi sinimuotoiseen vaihtovuotovirtaan
Tyyppi A: reagoi vaihtovuotovirtaan ja pulssimaiseen tasavuotovirtaan (yleinen valinta moniin kohteisiin)
Tyyppi B (tai B+): reagoi myös tasavuotovirtaan ja taajuusmuuttajakuormien aiheuttamiin komponentteihin (esim. EV-lataus, taajuusmuuttajat, tietyt aurinkosähkö- ja teollisuussovellukset)

Miksi tämä on tärkeää?
Väärä tyyppi voi:

olla laukaisematta vaaratilanteessa
laukaista turhaan häiriöistä
sokeutua tasavirtakomponentille (tietyissä tilanteissa)

Kun kuormat ovat “elektronisia” (invertterit, taajuusmuuttajat, laturit), RCD-tyyppi on turvallisuusasia, ei mukavuusasia.

Missä vikavirtasuojaus on käytännössä kriittisin?

Vaikka vikavirtasuojausta käytetään laajasti, sen merkitys korostuu erityisesti:

Märkätiloissa ja ulkona

Vesi, kosteus ja ihmiskeho ovat “hyviä” johtimia verrattuna kuivaan ympäristöön. Siksi pienikin vuotovirta voi muodostaa vaaran.

Tilapäisissä asennuksissa ja työmailla

Kaapelit kuluvat, liitokset elävät ja ympäristö on usein vaativa. Vikavirtasuojaus pienentää riskiä, kun olosuhteet eivät ole ideaalit.

Pistorasiapiireissä

Pistorasiat ovat kosketeltavia ja niihin liitetään vaihtuvia laitteita, joiden kunto on vaihteleva. Henkilösuojaus korostuu.

Laitteissa, joissa on metallirunko

Jos suojamaadoitus on kunnossa, vikavirta ohjautuu PE-johtimeen ja ylivirtasuoja voi laukaista. Mutta jos vikavirta jää pieneksi tai maadoituksessa on puutteita, RCD antaa lisäturvan.

Yleisimmät vikavirtasuojauksen ongelmat ja “miksi se laukeaa koko ajan?”

Tämä on käytännön työssä tosi yleinen kysymys. Tyypillisimmät syyt:

Yhteenlaskettu vuotovirta
Monet laitteet vuotavat “normaalisti” vähän (EMC-suodattimet). Kun samaan RCD:hen kytketään paljon kuormia, vuotovirrat voivat yhdessä ylittää rajan.
Nollan ja suojamaan sekoittuminen (N–PE-yhteys väärässä paikassa)
Jos nolla ja suojamaa ovat yhteydessä väärässä kohdassa (esim. ryhmäkeskuksen jälkeen), osa virrasta voi kulkea PE:tä pitkin ja RCD laukeaa.
Kosteus
Ulkopistorasiat, vanhat valaisimet, kaapelivauriot, kellarit ja märät tilat aiheuttavat vuotoja.
Viallinen laite
Eristevaurio, lämmitysvastus tai suodatinvika. Helppo testata irrottamalla laitteita yksi kerrallaan.
Väärä RCD-tyyppi kuormaan nähden
Elektroniset kuormat voivat tuottaa sellaista vuotovirtaprofiilia, johon väärä RCD reagoi huonosti.

Hyvä käytäntö: jaa kuormat useammalle RCD:lle, käytä selektiivisyyttä harkiten ja varmista oikea tyyppi.

Selektiivisyys: miksi joskus tarvitaan S-tyypin RCD?

Jos järjestelmässä on useita vikavirtasuojia peräkkäin, on riski että:

“ylempi” RCD laukeaa ensin → koko kohde pimenee
vika olisi pitänyt rajautua vain yhteen ryhmään

Tällöin käytetään selektiivistä (S-tyypin) RCD:tä ylemmällä tasolla ja nopeampia alemmalla tasolla. Tämä parantaa käyttövarmuutta ja helpottaa vikapaikan rajaamista.

Miten valitset oikean vikavirtasuojauksen?

Käytännön valinta tiivistyy neljään kysymykseen:

Mikä on suojauksen tarkoitus?

Henkilösuojaus: tyypillisesti 30 mA
Palosuojaus / yleissuojaus: usein 100–300 mA (kohteesta riippuen)

Millainen kuorma?

peruskuormat: usein tyyppi A riittää
taajuusmuuttajat, EV, invertterit: voi vaatia tyyppiä B tai erikoisratkaisuja

Kuinka laaja piiri yhden RCD:n takana on?

mitä enemmän kuormia, sitä suurempi yhteenlaskettu vuotovirta
käyttövarmuus paranee jaolla

Tarvitaanko selektiivisyyttä?

erityisesti yrityksissä, taloyhtiöissä ja kohteissa joissa käyttökatko on kallis

Yhteenveto: vikavirtasuojaus on “halpa vakuutus” vakavia seurauksia vastaan

Vikavirtasuojaus on tärkeä, koska se:

suojaa ihmisiä sähköiskulta
pienentää paloriskiä
täyttää vaatimuksia ja parantaa turvallisuuskulttuuria
auttaa löytämään vikoja ja parantaa käyttövarmuutta

Samalla se vaatii ammattimaista suunnittelua:

oikea laukaisuvirta
oikea RCD-tyyppi kuormaan
järkevä jako ryhmiin
selektiivisyys tarpeen mukaan
huolellinen asennus (erityisesti N–PE-asiat)

Kun vikavirtasuojaus on toteutettu oikein, se toimii huomaamattomana “turvaverkkona” – ja silloin kun sitä tarvitaan, se voi olla se ratkaiseva tekijä, joka estää tapaturman tai palon.

Julkaistu 10.2.202610.2.2026 tehnyt Mika

Sähkötyöturvallisuuskortti – eri tavat suorittaa SFS 6002 -koulutus, edut ja haitat

Sähkötyöturvallisuuskortti on keskeinen pätevyysvaatimus Suomessa kaikille, jotka työskentelevät sähköriskien parissa. Kortti myönnetään SFS 6002 -koulutuksen hyväksytystä suorittamisesta, mutta harvemmin pysähdytään pohtimaan: millä eri tavoilla koulutuksen voi suorittaa – ja mikä vaihtoehto on paras?

Tässä artikkelissa käydään läpi kaikki keskeiset suoritusvaihtoehdot, niiden hyödyt, rajoitteet ja soveltuvuus eri tilanteisiin.

Mitä sähkötyöturvallisuuskortti edellyttää?

Riippumatta suoritusmuodosta, sähkötyöturvallisuuskortti edellyttää, että:

koulutus perustuu SFS 6002 -standardiin
osallistuja saa riittävän tietopohjan sähkönvaaroista
osaaminen todennetaan (esim. kokeella)
koulutus on ajantasainen ja dokumentoitu

Varsinainen ero eri vaihtoehtojen välillä syntyy toteutustavasta, ajankäytöstä, kustannuksista ja oppimiskokemuksesta.

Vaihtoehto 1: Perinteinen lähikoulutus (luokkamuotoinen)

Mitä se tarkoittaa?

Lähikoulutus toteutetaan fyysisessä tilassa, jossa kouluttaja ja osallistujat ovat samassa paikassa. Koulutus kestää tyypillisesti yhden työpäivän.

Edut

suora vuorovaikutus kouluttajan kanssa
mahdollisuus kysyä ja keskustella omista työtilanteista
monille tutuin ja turvallisin oppimistapa
usein koetaan “virallisemmaksi”

Haitat

sidottu aikaan ja paikkaan
matkakustannukset ja työajan menetys
haastava järjestää hajautetuille tiimeille
vähemmän joustava kiireisille ammattilaisille

Kenelle sopii?

yrityksille, jotka kouluttavat useita henkilöitä kerralla
henkilöille, jotka oppivat parhaiten kasvokkain
organisaatioille, joilla on selkeä koulutuspäivä käytettävissä

Vaihtoehto 2: Verkkokoulutus (itsenäinen e-learning)

Mitä se tarkoittaa?

Osallistuja suorittaa SFS 6002 -koulutuksen verkossa, omaan tahtiin. Sisältö koostuu videoista, teksteistä, tehtävistä ja lopputestistä.

Edut

täysin ajasta ja paikasta riippumaton
voidaan suorittaa työn ohessa
usein kustannustehokkain vaihtoehto
helppo dokumentointi ja seuranta
skaalautuu suurillekin käyttäjämäärille

Haitat

vaatii itsekuria ja motivaatiota
ei reaaliaikaista keskustelua kouluttajan kanssa
oppimiskokemus riippuu paljon sisällön laadusta
ei sovi kaikille oppijatyypeille

Kenelle sopii?

yksittäisille ammattilaisille
kiireisille asentajille ja työnjohdolle
yrityksille, joilla on hajautettu henkilöstö
tilanteisiin, joissa koulutus halutaan nopeasti

Vaihtoehto 3: Etäkoulutus (live-verkkokoulutus)

Mitä se tarkoittaa?

Etäkoulutus toteutetaan reaaliaikaisena verkkokoulutuksena, esimerkiksi videoyhteyden kautta. Osallistujat ja kouluttaja ovat etänä, mutta samaan aikaan linjoilla.

Edut

vuorovaikutus kouluttajan kanssa
ei matkustamista
ryhmäkoulutuksen tunne säilyy
voidaan räätälöidä organisaatiolle

Haitat

sidottu tiettyyn ajankohtaan
tekniset haasteet mahdollisia
osallistujan keskittyminen voi herpaantua
vaatii toimivan verkkoyhteyden

Kenelle sopii?

yrityksille, jotka haluavat kouluttaa ryhmän kerralla
tilanteisiin, joissa läsnäoloa ei voida järjestää
osallistujille, jotka arvostavat vuorovaikutusta

Vaihtoehto 4: Yrityskohtainen räätälöity koulutus

Mitä se tarkoittaa?

Koulutus suunnitellaan tietyn organisaation tarpeisiin. Sisältö painottuu yrityksen omiin työympäristöihin, riskeihin ja toimintamalleihin.

Edut

erittäin käytännönläheinen
parantaa turvallisuuskulttuuria
voidaan yhdistää yrityksen omiin ohjeisiin
korkea koettu arvo

Haitat

kalliimpi kuin vakioratkaisut
vaatii suunnittelua
ei aina tarpeen yksittäisille osallistujille

Kenelle sopii?

suuremmille yrityksille
teollisuuteen ja verkostotöihin
organisaatioille, joilla on erityisiä sähköriskejä

Vaihtoehto 5: Hybridimalli (verkko + lähi / etä)

Mitä se tarkoittaa?

Osa koulutuksesta suoritetaan itsenäisesti verkossa, ja osa toteutetaan ohjatusti joko lähinä tai etänä.

Edut

yhdistää joustavuuden ja vuorovaikutuksen
tehokas ajankäyttö
mahdollistaa syvällisemmän oppimisen
usein hyvin pidetty malli

Haitat

vaatii hyvää toteutusta
voi tuntua monimutkaiselta, jos rakenne ei ole selkeä
ei aina edullisin vaihtoehto

Kenelle sopii?

yrityksille, jotka panostavat osaamiseen
vaativiin työympäristöihin
koulutuksiin, joissa halutaan varmistaa ymmärrys

Miten valita oikea tapa suorittaa sähkötyöturvallisuuskortti?

Valintaan vaikuttavat erityisesti:

osallistujien määrä
aikataulut ja työn luonne
budjetti
oppimistyylit
viranomais- ja tilaajavaatimukset

Yksittäiselle asentajalle verkkokoulutus voi olla paras ratkaisu, kun taas teollisuusyritykselle räätälöity tai hybridimalli voi tuoda enemmän arvoa.

Yhteenveto

Sähkötyöturvallisuuskortin suorittamiseen on useita vaihtoehtoja, eikä yhtä oikeaa tapaa ole kaikille.

Lähikoulutus tarjoaa vuorovaikutusta
Verkkokoulutus tuo joustavuutta
Etäkoulutus yhdistää molempia
Räätälöity koulutus tuo syvyyttä
Hybridimalli yhdistää parhaat puolet

Tärkeintä on, että SFS 6002 -koulutus on laadukas, ajantasainen ja vastaa todellisia työympäristön riskejä.

Julkaistu 10.2.202610.2.2026 tehnyt Mika

Sähkötyöturvallisuuskortti – milloin se tarvitaan ja kenelle SFS 6002 -koulutus on tarkoitettu?

Kuvassa sfs6002 sähkötyöturvallisuuskortti

Sähkötyöturvallisuuskortti on yksi yleisimmistä sähköalan turvallisuuteen liittyvistä pätevyysvaatimuksista Suomessa. Silti moni pohtii edelleen: Tarvitsenko sähkötyöturvallisuuskortin? Onko SFS 6002 -koulutus pakollinen? Kuka sitä vaatii ja miksi?

Tässä artikkelissa vastataan näihin kysymyksiin selkeästi ja käytännönläheisesti – suoraan hakijan näkökulmasta.

Mitä sähkötyöturvallisuuskortti tarkoittaa?

Sähkötyöturvallisuuskortti on osoitus siitä, että henkilö on suorittanut SFS 6002 -standardin mukaisen sähkötyöturvallisuuskoulutuksen. Koulutus keskittyy turvalliseen työskentelyyn sähkölaitteiden ja sähköisten vaarojen parissa.

Kortti ei ole lupa tehdä sähkötöitä, vaan todiste riittävästä sähkötyöturvallisuusosaamisesta.

Keskeistä on ymmärtää:

kortti = osaamisen osoitus
SFS 6002 = koulutuksen sisältöä määrittävä standardi

Mikä on SFS 6002 -koulutus?

SFS 6002 -koulutus perustuu suomalaiseen sähkötyöturvallisuusstandardiin, joka ohjaa:

sähkötyön tekemistä
sähkölaitteistojen läheisyydessä työskentelyä
sähkövaaroihin varautumista

Koulutuksessa käsitellään muun muassa:

sähköiskun ja valokaaren vaarat
jännitteettömäksi tekeminen
työskentely jännitteisten osien läheisyydessä
vastuut ja roolit (esim. työnantaja, työntekijä)
turvalliset työmenetelmät

Koulutuksen hyväksytystä suorittamisesta myönnetään sähkötyöturvallisuuskortti, joka on yleensä voimassa 5 vuotta.

Tarvitaanko sähkötyöturvallisuuskortti?

Tämä on yleisin ja tärkein kysymys – ja vastaus on:

Tarvitaan, jos työ sisältää sähköön liittyviä vaaroja tai tapahtuu sähkölaitteistojen parissa.

Korttia vaaditaan tyypillisesti, kun:

tehdään sähkötöitä tai niiden kaltaisia töitä
työskennellään sähkölaitteistojen läheisyydessä
vastataan työn turvallisuudesta (esim. työnjohto)

Vaikka laki ei aina mainitse korttia nimeltä, työnantajan vastuu työturvallisuudesta johtaa käytännössä siihen, että SFS 6002 -koulutus vaaditaan.

Kenelle sähkötyöturvallisuuskortti on tarkoitettu?

Sähkötyöturvallisuuskortti ei ole vain sähköasentajille. Se koskee laajaa joukkoa ammattilaisia, esimerkiksi:

sähköasentajat ja sähköurakoitsijat
kunnossapito- ja huoltohenkilöstö
automaatio- ja prosessiteollisuuden työntekijät
työnjohto ja valvovat henkilöt
verkostotyöntekijät
sähköajoneuvojen parissa työskentelevät
teollisuuden ja kiinteistöjen tekninen henkilökunta

Yhteinen nimittäjä on sähköriski – ei ammattinimike.

Milloin sähkötyöturvallisuuskortti vaaditaan?

Käytännössä kortti vaaditaan usein:

ennen työmaalle pääsyä
osana perehdytystä
urakkasopimuksissa
teollisuus- ja verkkoyhtiöiden vaatimuksena

Monilla työpaikoilla sähkötyöturvallisuuskortti on ehdoton edellytys, vaikka henkilö ei itse tekisi varsinaisia sähkötöitä.

Onko sähkötyöturvallisuuskortti pakollinen?

Usein kysytään suoraan: Onko sähkötyöturvallisuuskortti pakollinen?

Vastaus kuuluu:

Lainsäädäntö ei nimeä korttia suoraan pakolliseksi, mutta sähkötyöturvallisuusstandardi edellyttää, SFS 6002 standardi on tukes ohjeessa S10 mainittu velvoittava standardi.
mutta SFS 6002 -koulutus on käytännössä välttämätön, jotta työnantaja täyttää velvollisuutensa.

Tämän vuoksi kortti on:

käytännössä pakollinen useimmilla työpaikoilla
standardi vaatimus sähköalan töissä

Mitä riskejä on, jos korttia ei ole?

Ilman sähkötyöturvallisuuskorttia:

Sinulla on todennäköisesti puutteelliset tiedot turvallisesta työskentelystä
työnantaja kantaa suuremman vastuun tapaturmista
työntekijä voi menettää työmaaoikeuden
vakuutusturva voi vaarantua
urakkasopimus voi estyä

Lisäksi sähköonnettomuuksien seuraukset voivat olla vakavia – jopa hengenvaarallisia.

Kuinka usein SFS 6002 -koulutus pitää uusia?

Sähkötyöturvallisuuskortti on yleensä voimassa viisi (5) vuotta. Uusiminen on tärkeää, koska:

standardit päivittyvät
työmenetelmät kehittyvät
vastuut ja velvoitteet tarkentuvat

Ajantasainen SFS 6002 -koulutus on tärkeä osa ammattitaitoa.

Yhteenveto

Sähkötyöturvallisuuskortti ja SFS 6002 -koulutus ovat keskeinen osa suomalaista sähkötyöturvallisuutta.

Lyhyesti:

kortti osoittaa sähkötyöturvallisuusosaamisen
SFS 6002 määrittää koulutuksen sisällön

kortti tarvitaan monille ammattilaisille, ei vain asentajille
se on käytännössä pakollinen useimmilla työpaikoilla

Jos työsi liittyy sähköön – suoraan tai epäsuorasti – sähkötyöturvallisuuskortti on yksi tärkeimmistä pätevyyksistäsi.

Usein kysytyt kysymykset sähkötyöturvallisuuskortista (FAQ)

❓ Mikä on sähkötyöturvallisuuskortti?

Sähkötyöturvallisuuskortti on todistus siitä, että henkilö on suorittanut SFS 6002 -standardin mukaisen sähkötyöturvallisuuskoulutuksen. Kortti osoittaa, että henkilö tuntee sähkötyöhön liittyvät riskit ja turvalliset työmenetelmät.

❓ Onko sähkötyöturvallisuuskortti pakollinen?

Laki ei mainitse korttia nimeltä pakolliseksi, mutta työturvallisuuslain ja SFS 6002 -standardin velvoitteet tekevät siitä käytännössä pakollisen kaikissa töissä, joissa esiintyy sähköriskejä. Useimmat työnantajat ja tilaajat vaativat korttia.

❓ Tarvitaanko sähkötyöturvallisuuskortti, jos en tee varsinaisia sähkötöitä?

Kyllä, usein tarvitaan. Myös sähkölaitteistojen läheisyydessä työskentelevät (esim. kunnossapito, automaatio, työnjohto) tarvitsevat sähkötyöturvallisuuskortin, jos työssä on sähköriski.

❓ Kenelle SFS 6002 -koulutus on tarkoitettu?

SFS 6002 -koulutus on tarkoitettu kaikille, jotka:

tekevät sähkötöitä
työskentelevät sähkölaitteistojen parissa
vastaavat sähkötöiden turvallisuudesta
työskentelevät sähkövaarallisessa ympäristössä

Koulutus ei ole vain sähköasentajille.

❓ Kuinka kauan sähkötyöturvallisuuskortti on voimassa?

Sähkötyöturvallisuuskortti on yleensä voimassa 5 vuotta. Tämän jälkeen SFS 6002 -koulutus on uusittava, jotta osaaminen pysyy ajan tasalla.

❓ Mikä on SFS 6002?

SFS 6002 on suomalainen sähkötyöturvallisuusstandardi, joka määrittelee:

turvalliset työmenetelmät
vastuut ja roolit
toiminnan sähkövaarojen ehkäisemiseksi

Sähkötyöturvallisuuskoulutus perustuu tähän standardiin.

❓ Antaako sähkötyöturvallisuuskortti oikeuden tehdä sähkötöitä?

Ei. Sähkötyöturvallisuuskortti ei ole pätevyys sähkötöiden tekemiseen, vaan osoitus turvallisuusosaamisesta. Varsinaiset sähkötyöoikeudet määräytyvät koulutuksen, kokemuksen ja työnantajan vastuiden kautta.

❓ Voiko työnantaja vaatia sähkötyöturvallisuuskorttia?

Kyllä. Työnantajalla on lakisääteinen vastuu työturvallisuudesta, ja siksi hän voi – ja usein joutuu – vaatimaan SFS 6002 -koulutusta ja sähkötyöturvallisuuskorttia.

❓ Mitä tapahtuu, jos sähkötyöturvallisuuskorttia ei ole?

Ilman korttia:

työmaalle pääsy voidaan estää
työnantaja altistuu vastuulle tapaturmatilanteissa
vakuutusturva voi vaarantua
urakka tai työ voi keskeytyä

❓ Tarvitaanko sähkötyöturvallisuuskortti verkostotöissä?

Kyllä. Sähköverkkojen parissa tehtävissä töissä sähkötyöturvallisuuskortti ja SFS 6002 -koulutus ovat käytännössä aina edellytys työskentelylle.

❓ Onko sähkötyöturvallisuuskortti sama asia kuin työturvallisuuskortti?

Ei. Työturvallisuuskortti käsittelee yleistä työturvallisuutta, kun taas sähkötyöturvallisuuskortti keskittyy nimenomaan sähkövaaroihin ja SFS 6002 -standardiin.